Hymyilytuttu
Hymyilee kun näkee, mahdollisesti kevyesti nyökäten. Tämä tuttuuden aste on sitä, kun ei ihan varmasti edes tiedä onko hymyilyn kohde tuttu vai ei, ja pitäisikö olla.

“Moi”-tuttu
“Moi”, kun tulee vastaan. Ongelmallista on se, miten pitkän ajanjakson jälkeen pitäisi sanoa uudelleen moi. Usein hyvä käytäntö on palata hymyilytuttuusasteelle hetkeksi. Käyttöskenaario: aamulla hississä “moi”, 0,5h jälkeen kahviautomaatilla hymyily, töistä lähtissä hississä taas “moi”.

“Moi, miten menee”-tuttu
“Moi”-tuttu, jonka kanssa voi jäädä hetkeksi rupattelemaan jos on sopiva tilaisuus tai pakottava hiljaisuus. Esim. hississä tai kahviautomaatilla. Useimmiten keskustelu koostuu lauseista “joo mitäs tässä, perus”, “kiirettä pitäny”, “juu eipä kummempia”. Työyhteisöissä saattaa esiintyä kysymys “missäs oot projektissa”

Rupattelututtu
Sama kuin edellinen, mutta nyt saattaa jo pysähtyä kadulla vastaan tullessa vaihtamaan kuulumisia. Useimmiten kuitenkin rupattelu saattaa olla väkinäistä, koska rupattelututtu on aiemmin ollut korkeamman kastin tuttu, mutta on aikojen saatossa ja yhteisten sidosten vähetessä downgreidautunut rupattelututuksi. Ei välttämättä löydykään mitään yhteistä enää, mutta kuitenkin “pitää” pysähtyä juttelemaan.

Juttututtu
Nyt rupattelu on jo mukavaa ja sitä tekee mielellään. 15min bussimatkan ajaksi riittää hyvin juttua eikä tunnu väkinäiseltä. Näiden kanssa sopii jo menemisiä vapaa-ajalla, mutta yleensä isommalla porukalla ja jossain isommassa kontekstissa. Esim: joukkueurheilukaverit lukeutuu usein näihin.

Kaverit
Edelleen tuttavallisempaa, sovitaan menoja jo pienemmällä porukalla ja kahdestaankin. Vaihdetaan kuulumisia proaktiivisestikin, eikä vain sopivan tilaisuuden tullen. Jos ei nähdä pitkään aikaan, niin jossitellaan “Jussia pitäisi kyllä nähdä, ei olla nähty vähään aikaan.”

Ystävä
Ystävät on ystäviä. Ei tartte selittää.

Nainen
Ei tarvitse jutella, kun telepatia toimii. Kommunikaatio saattaa olla myös alkukantaista mölähtelyä ja urahtelua.

Mitähän tälle blogille tekisi. Ei ole oikein inspistä päivittää. “Mikrobloggausta” tulee kuitenkin tehtyä lähinnä tuolla Facebookin puolella, eikä pitempiin paatoksiin tunnu olevan aikaa tai oikeastaan inspistä.

Sitten viime kerran tapahtunut:

• Olemme menneet kihloihin
• Olemme muuttaneet
• Olen juossut yhden puolimaratonin

Aiheita bloggaukseen varmaankin olisi ollut. :)

Jassoo, kuukausi viime kirjoituksesta! Tästähän piti tulla treeniblogi, mutta niinhän tässä on vaan käynyt, että aika vähäiseksi on jäänyt treenailut Tukholman maratonille. Silloin tällöin olen käynyt kyllä jonkun 15-17km nykäisemässä, ja tuleehan tuota salibandyä pelailtua, mutta siihenpä se on jäänytkin.

No, enpä jaksa ottaa suurempaa stressiä tästä. Paitsi että erään henkilön kanssa on leikkimielinen veto meneillään, että jokaisesta minuutista, jonka hän juoksee nopeammin, minä joudun kasvattamaan yhden päivän teiniviiksiä, ja vastavuoroisesti jos käy toisinpäin, hän ostaa minulle jokaista hävittyä minuuttia kohden yhtenä päivänä jäätelöä tai suklaata.

Melkoinen lose-lose-veto pitkällä tähtäimellä. :-P

Ensi syksynä tulee kuitenkin myös Amsterdamin maraton, jonne ollaan firmaporukalla menossa.

Nähdään taas huhtikuussa. :-)

Olin eilen kyykän MM-kisoissa Tampereella. Meni ihan hyvin (ja kuulemma perinteisesti), vaikken ikinä aikaisemmin ollut koko lajia edes kokeillut: päästiin alkulohkosta jatkoon, ja sitten ensimmäiseen karsintapeliin tippuminen.

Olisin kuvitellut, että kartun heitosta tulisi käsi tai selkä kipeäksi, mutta jostain syystä kipeäksi tulikin pää ja lisäksi hieman heikotti. Mistä lie johtuu?

Nyt blogailen Riikasta hotlan wlanilla, firman kurssitus on ma-ke. Olin kaukaa tyhmänä varannut sunnuntain aamulennon, että “voin sitten sunnuntain kierrellä ja kaarrella ja tutustua Riikaan”. No, kyykkäreissun jälkitila yhdistettynä siihen, että täällä sataa ja tuulee perhanasti on kyllä aiheuttanut sen, että lähinnä olen koomaillut hotellilla. Sain sentään syömässä käytyä aulabaarin ulkopuolella kerran!

Nyt 3 päivän intensiivisetti Pisnesälykkyyttä, eli Business Intelligenceä. Jänskää sanoi hiekanmuru.

Tänään oli aika mukavan aurinkoinen ja raikas päivä. Onneksi olin eilen suhteellisen raikkaana liikenteessä, niin pääsin lähtemään lenkille.

Pitkis, 1:47.10, 17,2km, 6.14/km

–

Tiedätkö sinä, millä puolella isovanhempasi olivat 90 vuotta sitten? Minä en, tosin arvelen värin olleen valkoinen.

Noni, päivitin nyt sit tän ja johan toimii.

Näköjään jotain tageja voi laittaa hmm.

Hehee, tästähän alkaa tulla ihan perinne. Tänä vuonna, tai siis ensi vuonna, vietän taas perinteisen karkittoman tammikuun. Lisäksi olin mainoksen uhri ja ostin itselleni kehonkoostumusmittarin, jolla voi seurailla rasvaprosenttiloita ja painoja ja semmoisia.

Monet terveystietoiset intoilijat juputtavat tähän aikaan vuodesta, miten tammikuussa on taas ruuhkaa kuntosaleilla ja jupu jupu. Minun mielestä on taas ihan hyvä, että vuodessa on edes jokin aika, jolloin ihmiset yrittää muuttaa jotain elämässään. Tokihan on parempi jos päätökset pitäisivät ympäri vuoden, mutta parempi tammi-helmikuun kuntoiluinnostus kuin ei kuntoiluinnostusta ollenkaan.

Eikös vaan?

Hauskaa uutta vuotta!

Mikähän olisi paras tapa hallita tehtäviään? Mailien lajittelu ei toimi, kun tehtäviä tulee eri puolilta. Outlookin taskilista on muuten hyvä, mutta on riippuvainen paikasta ja välineistä. Mielellään pitäisi vielä pystyä lajittelemaankin tehtäviään fiksusti.

Tällä hetkellä lyijykynä+ruutupaperi tuntuu olevan markkinoiden high end -tuote.

Harrastuksiin menevä aika ja kiinnostuneisuus menevät melkoisen kausittain. Tietyssä vaiheessa vuotta esimerkiksi roikun tunnin-pari päivässä juoksufoorumi.fi:tä lukiessa, mutta nyt en muista milloin siellä viimeksi olen käynyt. Eiköhän se siitä taas, kun Tukholman maraton lähestyy. Muutenkin lenkillä ei ole tullut käytyä ihan niin usein kuin alunperin suunnittelin. Tänään tosin ajattelin uhmata itsenäisyyspäivän harmautta ja sateisuutta ja käydä läpsyttelemässä semi-pitkän lenkin.

Valokuvauskin elää pientä lamaa. Viime vuonna kävin kuvaamassa lähes jokaisen Oilersin pelin, mutta tänä vuonna aika harvan. Johtuu kyllä osin ihan siitä, että pirulaiset pelaavat lähes jokaisen kotipelinsä perjantai-iltaisin, jolloin on päällekkäin omat treenit ja usein jotain muutakin.

Blogauskin on jotenkin vähän jäänyt. Pitäisiköhän keksiä jokin uusi aihepiiri? Tai sitten odotella kevääseen kun maratonkuume alkaa taas poltella…

Oikeastaan ainoa harrastus joka porskuttaa tasaisesti on salibandy. Tämä kausi onkin mennyt ihan mukavasti divaripelien osalta, ollaan voitettu kahdeksasta pelistä seitsemän. Tosin siinäkin välillä miettii, että melko samanlaista junnausta sekin on vuodesta toiseen, vaikka treenaakin 3-4 kertaa viikossa. Ei tässä nyt mihinkään huipulle enää 27-vuotiaana voitaisi yltää, mutta jotain extra-ärsykettä olisi tuohonkin harrastukseen kiva keksiä. Ettei aina olisi sitä mukavuusalueella pelailua ja pallon lätkimistä, vaan jotain mikä pistäisi kehittymään.

Taidanpa mennä kehittämään itseäni tuuliselle ja märälle asfaltille…

Kummastus
Miksi tulee uupunut ja “naatti” olo, kun on tarkkaavaisena pitkään, esimerkiksi jos vetää palaverin tai on muuten vaan skarppina? Putkiaivo-insinööri-Antti ajattelee, että eihän paikallaan tehdessä tehdä töitä eikä tule hiki, joten minne se energia oikein menee? Kuluttaako ajattelu energiaa?

Voisinkin kehitellä seuraavan laihdutusmenetelmän. “Mieti itsesi laihaksi”.

Ketutus
Minulla on ollut OP:n pankkitunnukset viisi (5) vuotta ahkerassa liki päivittäisessä pankkikäytössä, maksujen laskua ja semmoista, juu nou. Sitten, yhtenä päivänä, hokkus pokkus, tunnukset vaan katosivat päästäni. Ei mitenkään vaan tullut mieleen enää. Harvinaisen ärsyttävä tuollainen totaali-blackout.

Olen täysin varma, että tunnukset palaavat mieleeni avatessani uusien tunnusten lippulappusta.