No, saammepa vielä mahdollisuuden karsintapelissä.
OJy - KaiLu 6 - 1 (3-0, 0-1, 3-0)
\o/
Eihän tää nyt mitään SM-liigaa ole, mutta tällä tasolla once-in-a-lifetime-kokemuksia kuitenkin tämmöiset sarjanousut ja karsintapelit. Nyt on hieno fiilis!
Eilen oli kyllä salibandy”urani” masentavin peli.
Kärkikamppailu. Meidän tilastot kaudelta 15-0-1, vastustajan 14-1-1. Voittaja varmistaa lohkovoiton ja suoran nousun nelosdivariin. Meille riittää tasapelikin.
Lähes kaksi erää pelattu, ja hyvän taistelun jälkeen johdamme jo 5-1. Aivan erän lopulla maalivahtimme saa hieman kyseenalaisen tilanteen jälkeen 2+10 minuutin jäähyn ja joutuu poistumaan kentältä.
Minä joudun ainoana vähän joskus maalissa pelanneena kenttäpelaajana kylmiltään maaliin. Meiltä menee pasmat sekaisin ja saan torjuttua ehkä yhden laukauksen. Vastustaja voittaa parin onnekkaankin maalin jälkeen 5-6.
No, saammepa vielä mahdollisuuden karsintapelissä.
Väkisinkin tuli tämä mieleen: http://www.youtube.com/watch?v=cT_F4DAe8es
Olisi kiva katsoa tiukkoja välierävääntöjä Urheilukanavalta mutta hohhoijaa. Tuskin Classickaan pystyy finaaleissa SSV:tä uudelleen haastamaan.
Uh. Note to self: pizza ja kourallinen (*köh*… kaksi kourallista.. *köh*) fanipaloja ei ole hyvä idea 1,5h tuntia ennen salibandytreenejä. Voi kun muistaisi tämän olon silloin, kun seuraavan kerran tekee mieli taas ähistää epäterveellistä. Tai voi kun muistaisi olla ähistämästä sitä juuri ennen treenejä. Pitsapohja on valkoisia jauhoja ja nehän soveltuu hyvin treenin polttoaineeksi…. my ass!
Ei ikinä enää ja huomenna taas. Tuo voisi olla elämäni motto.
Ensimmäinen. Hienoa peliä, vähän sähläystä, kaudenavausjännitystä, mutta silti hieno 6-2 voitto. Hyvä fiilis, palautusjuomat naamaan, venyttelyt, kaikki valmiina illan toista peliä varten.
Toinen. Totaalinen floppi. Henkilökohtaisesti ehkä paskin peli ikinä, ja joukkuekin hävisi viimeksi näin suurinumeroisesti (2-8) 2 kautta sitten. Mikään ei tuntunut onnistuvan kun taas vastustaja rokotti joka virheestä armotta.
Masentaa vieläkin. Ensi viikolla en koske mailaan, vaan pidän motivaationkasvatus-, polvenparannus- ja diplomityöviikon.
Kuvia muista viikonlopun peleistä:
Tervetuloa Antin keittiöön! Tänään valmistetaan turpeaa anttia.
Ainekset:
Valmistusohje:
Mutta tosiaan. :) Kivaa oli. Terkut Duussi “mää pyörryn ihan kohta” Duussille ja Anna “en o mistään kotoisin” Annalle. Nyt nolottaa jos kuulin nimen väärin.
Osallistunpa valokuvatorstaihin huomenna alkavan kauden kunniaksi salibandykuvilla:
Huomenna siis alkaa sekä Salibandyliiga että meidän omat V-divisioonan pelit. :) Espoon Oilersissa pelaavan Tedyn välillä rajuja otteitakin on mukava seurata katsomosta. Tedy on salibandykenttien Jere Karalahti.
Tänään on myös Saarankin hehkuttama keikka, mutta koska huomisen pelit alkavat jo kymmeneltä, niin ei mitään suureellisia biletyksiä tänään pysty tekemään.
Salibandykausi 2006-2007 alkaa ensi lauantaina kahdella pelillä! Aina se on yhtä jännittävää ja mukavaa. Eilen tuntumaa kauteen haettiin harjoituspelilllä, pelattiin yhtä sarjaporrasta ylempänä tahkoavaa joukkuetta vastaan 7-7 kovavauhtisessa pelissä. Kauteen voidaan siis lähteä hyvillä mielin, vaikka harjoituspelit nyt on aina harjoituspelejä. Oma peli meni eilen vähän huonosti, huitaisin kerran pallon omaan maaliinkin ja pari muuta maalia meni vähän omaan piikkiin. No, ei voi mitään ja tulihan sieltä 0+1. :) Eilen tehdyt virheet on kaikki pois lauantain virheistä, näin järkeilee Antti ja itsesuggestioi itseään olemaan rypemättä itsesäälissä huonoista peliesityksistä.
Polvessa ei esiintynyt mitään omituista pelin aikana, jälkeen päin vähän jomotti tai tuntui “omituiselta”. Mennään nyt niin kauan kun ei pelatessa tule omituisia kipuja. Jälkijomotuksia tässä iässä varmaan vaan rupeaa tulemaan. :D
