Siinä se nyt löllöttää:

Kansitettu työ, 18 vuoden koulutusrupeaman tiivistymä. Haikeaahan tämä myös on, mutta päällimmäisenä tunteena kuitenkin helpotus ja ilo.

Tavallaan sääli, etten hurahtanut enemmän tutkimustouhuun, jolloin olisin luontevasti voinut jäädä jatko-opiskelemaan. Aina uusissa työpaikoissa menee aikansa ennen kuin oppii aihepiirin ja tutustuu työkavereihin. Nyt jouduin jättämään tutkimusryhmän siinä vaiheessa, kun juuri vasta olin päässyt vauhtiin ja löytänyt paikkani työyhteisössä. Parempi kuitenkin näin, kun tuo tutkijan ura ei nyt tuntunut ihan minun jutulta.

Mietin tuossa myös, että varsinaista aktiivista tiivistä kirjoittamistyötä ei kyllä 10 kuukauden ajanjaksosta kamalasti ollut. Olisiko dipan voinut kirjoittaa vaikkapa 3 kuukaudessa? Ehkä, mutta toisaalta taas uskon että lopputyön tekemiseen kuuluu se tuskailuun, ähkäilyyn ja pähkäilyyn käytetty aika. Sitä kautta ajatuksista muodostuu sitten tuollainen musta möykky, johon ei halua kajota vähään aikaan. En halua tietää vähään aikaan niistä kirjoitusvirheistä, joita tuohon jäi. :)

Nyt onkin aika ennennäkemätön ajanjakso meneillään, kun ensimmäistä kertaa liki kahteenkymmeneen vuoteen on 1,5 viikkoa aikaa ilman minkäänlaisia velvoitteita mihinkään oppilaitokseen tai työnantajaan. Sitten alkaakin se kliseinen 40 vuoden putki kohti eläkettä. :( :)

Nonni, nyt saa onnitella. :)

Jo aiemmin onnitelleiden ei tarvitse uudelleen onnitella, olen re-aktivoinut teidän onnittelut.

Jippul! Huomenna aamulla soittelemaan sitomoja, jotka pystyisivät 2 päivän varoitusaikaan.

Huomenna pidän diplomityöesitelmän, ja se onkin sitten viimeinen virallinen opintosuoritus TKK:lla. Diplomityökin on nyt korjattu kommenttien ja korjausehdotusten perusteella. Vielä lopullinen vilkaisu huomenna aamulla ja sitten printteri laulamaan. Jos hyvin käy, niin saatan vielä ennättää 6.11. kokoukseen, mutta se edellyttäisi, että professori lukee työni jo huomisen aikana, ja että siinä ei enää kummempaa korjattavaa ole. Saas nähdä. Arpa on heitetty.

Otetaanpa kaikki hehkutus “valmiista” diplomityöstä takaisin, palautetaan onnittelut lähettäjille ja jatketaan hommia…

Nimim. nuolaisi ennen kuin tipahti.

Tänään on ollut kiva päivä! Salibandyä, vähän punttisalia, monta jaksoa frendejä, rankkuja ja nakkeja, jätskiä, löllöttelyä. :)

Sain diplomityöstäkin palautetta “toisen lausunnon antajalta” (valvojani on myös ohjaaja, joten lausuntoa varten piti saada ekstrahenkilön kommentteja). Korjailemista kuulemma on, lähinnä vähän muokkaan rakennetta ja lisään argumentointia sinne, missä sitä kaivataan. Pääasia kuitenkin, että työ on ihan ok ja matkalla kansiin.

Ainiin, tein Saaralta bongatun persoonallisuustestin. Sen mukaan olen benevolent analyst eli hyväntahtoinen analysoija. Kuulostaa ihan kivalta ja osuvalta. Olen empaattinen, suorasukainen ja luotan toisiin. Maanläheinen sinisilmä toisin sanoen!

Confidence	Low High	56
Openness	Low High	24
Extroversion	Low High	74
Empathy	Low High	90
Trust in others	Low High	82
Agency	Low High	70
Masculinity	Low High	50
Femininity	Low High	4
Spontaneity	Low High	46
Attention to style	Low High	28
Authoritarianism	Low High	40
Earthy/Imaginative	Imaginative Earthy	72
Aesthetic/Functional	Functional Aesthetic	36

Vaikka oma työ nyt ei vielä ole kansissa, niin kirjoittelin tuommoisen sivun tuonne oikealle dipan tekemisen aikana kertyneistä ajatuksista. Saattaa olla, että päivittelen sitä vielä.

Voi tätä riemun päivää. 9,5kk sitä tuli päivittäin mietittyä, ja nyt se sitten ois niinkuin valmis. Palautettu arvosteltavaksi. Korjauksia varmasti pitää vielä tehdä palautteen perusteella, mutta nyt on yksi iso etappi saavutettu. Toivottavasti. Voihan olla, että professori sanoo että “ei näin” ja “uusiks meni”, mutta .. itsellä on ainakin hyvä fiilis tehdystä työstä.

Huomenna reissuun. :)

Toissapäivänä 9-19.30 ja 23-24, eilen 9-17 ja 20.30-01, kohta taas jatkuu. Väsyttää, ja D pursuaa korvista ulos.

Huomenna ja ylihuomenna ei yhtään. *kopskops*

Legacy system on suomeksi perinnejärjestelmä, label nimiö ja web services web-palvelutekniikka.

Niin ja muistinko mainita checkboxin, joka on asetusnappi.

Joskus tuntuu vähän tyhmältä kirjoittaa suomenkielistä teknistä tekstiä.

Jei, PDF:n pituus näyttää tänään 71 sivua. Sehän on jo ihan ison D:n mitoissa! Eikä kaikki pituuslisäys ole tullut edes kuvakaappauksista. “Oikea” sivumääräkin (== johdannon alusta lähteiden loppuun) paukahti yli maagisen 50 sivun. En tosin tiedä mitä maagista siinä nyt on. Olen jotenkin mennyt perä edeltä puuhun, sillä nyt olen kirjoitellut puuttuvia teoriakohtia. Luulisi että tässä vaiheessa hiplataan johtopäätöksiä kuntoon, tosin, onpa nekin vielä hiomatta. Ja kirjoittamatta!

Pidän edelleen kiinni siitä, että lämäisin ensi keskiviikkona (viikko, hui!) työn valvojalle tarkastettavaksi. Kamalata.

Kävi miten kävi, niin sitten viikon päästä torstaina lähden Marathonille, eli kiltamme kotimaan pitkälle excursiolle. Olen ehkä vähän vanha jo noihin touhuihin, mutta pakko päästä kerran tuolle kun niinä kahtena kertana, kun tuo on järjestetty, en ole mukaan päässyt. Kaksi vuotta sitten Englannissa, vuosi sitten Perussa. Nyt on täydellinen sauma lähteä, kun on vielä lomapäiviäkin käyttämättä.

Mutta nyt piirtelemään kuvaa semanttisen indeksoinnin ja tapauksiin perustuvan päättelyn yhdistävästä teoriasynteesistä. *nörttihymiö*

Ai niin! Varattiin tänään jo Tukholman maratonristeily! Siljalla Turusta maksoi 95e hytti, kun “pakettimatka” olisi maksanut 90e per lärvi. Ja Viikkarilla 145e per lärvi. Joutuupi enempi säätämään, mutta ihan noin paljon ilmaa en ole valmis maksamaan huolettomuudesta.