Hymyilytuttu
Hymyilee kun näkee, mahdollisesti kevyesti nyökäten. Tämä tuttuuden aste on sitä, kun ei ihan varmasti edes tiedä onko hymyilyn kohde tuttu vai ei, ja pitäisikö olla.

“Moi”-tuttu
“Moi”, kun tulee vastaan. Ongelmallista on se, miten pitkän ajanjakson jälkeen pitäisi sanoa uudelleen moi. Usein hyvä käytäntö on palata hymyilytuttuusasteelle hetkeksi. Käyttöskenaario: aamulla hississä “moi”, 0,5h jälkeen kahviautomaatilla hymyily, töistä lähtissä hississä taas “moi”.

“Moi, miten menee”-tuttu
“Moi”-tuttu, jonka kanssa voi jäädä hetkeksi rupattelemaan jos on sopiva tilaisuus tai pakottava hiljaisuus. Esim. hississä tai kahviautomaatilla. Useimmiten keskustelu koostuu lauseista “joo mitäs tässä, perus”, “kiirettä pitäny”, “juu eipä kummempia”. Työyhteisöissä saattaa esiintyä kysymys “missäs oot projektissa”

Rupattelututtu
Sama kuin edellinen, mutta nyt saattaa jo pysähtyä kadulla vastaan tullessa vaihtamaan kuulumisia. Useimmiten kuitenkin rupattelu saattaa olla väkinäistä, koska rupattelututtu on aiemmin ollut korkeamman kastin tuttu, mutta on aikojen saatossa ja yhteisten sidosten vähetessä downgreidautunut rupattelututuksi. Ei välttämättä löydykään mitään yhteistä enää, mutta kuitenkin “pitää” pysähtyä juttelemaan.

Juttututtu
Nyt rupattelu on jo mukavaa ja sitä tekee mielellään. 15min bussimatkan ajaksi riittää hyvin juttua eikä tunnu väkinäiseltä. Näiden kanssa sopii jo menemisiä vapaa-ajalla, mutta yleensä isommalla porukalla ja jossain isommassa kontekstissa. Esim: joukkueurheilukaverit lukeutuu usein näihin.

Kaverit
Edelleen tuttavallisempaa, sovitaan menoja jo pienemmällä porukalla ja kahdestaankin. Vaihdetaan kuulumisia proaktiivisestikin, eikä vain sopivan tilaisuuden tullen. Jos ei nähdä pitkään aikaan, niin jossitellaan “Jussia pitäisi kyllä nähdä, ei olla nähty vähään aikaan.”

Ystävä
Ystävät on ystäviä. Ei tartte selittää.

Nainen
Ei tarvitse jutella, kun telepatia toimii. Kommunikaatio saattaa olla myös alkukantaista mölähtelyä ja urahtelua.

Eilen tuli juostua Espoon Rantamaratonin puolimatka. Puitteet olivat mitä mainioimmat, kuulas ja aurinkoinen syyspäivä, vajaa 15 lämmintä ja reitti kulki merenrantaa pitkin. Sääli että oikeaan takareiteen on ilmeisesti pesiytynyt jokin vamma, koska jalka rupesi kirraamaan noin 10-15 metrin juoksun jälkeen. Kun matkaa on 21095 metriä niin eihän se paljon naurata. 7-8km kohdalla myös vasen takareisi alkoi vihoitella ja sitten kipu säteili myös alaselkään.

Perisuomalaiseen tapaan en tietenkään keskeyttänyt vaan junttasin juoksun maaliin hiukkasen alle kahden tunnin. Kai se on venyttelyn aloittamista harkittava kun ei nuo lihakset muuten pysy kunnossa.

Tukholman maraton juostiin tänä vuonna jälleen helteisessä kelissä (kuuluttaja taisi lähtöalueella jutella, että 25-27 celsiusta olisi mittarissa), vaikkei ihan niin kuuma ollut kuin viime vuonna. Kuuma kuitenkin.

Oma valmistautumiseni oli tänä vuonna ollut luokatonta. Oikeastaan se koostui noin viidestä pitkästä lenkistä ja muutamasta lyhyemmästä lönköttelystä. Plus salibandy, mutta eipä se juuri maratonille valmista.

Tulos oli liki sama kuin viime vuonna (n. minuutin nopeampi), mutta huonompi valmistautuminen näkyi siinä, että matkanteko oli paljon paljon tuskaisempaa. N. 25 kilometristä eteenpäin tsemppasin kilometri ja juomapiste kerrallaan tönkköreisien kanssa. Kävelymielihalua vastaan sai taistella tosissaan, ja viimeiset 7km minua siivitti oikestaan se, että tajusin viime vuoden ajan alittamisen olevan mahdollista.

No, valivali sikseen. :) Oma ennätys kuitenkin ja ei tuolla nyt tänäkään vuonna helpot olosuhteet olleet.

Edit: ainiin yksi jippuloimisen aihe: minulla on tänä vuonna 6 viikkoa kesälomaa. :)

Mitähän tälle blogille tekisi. Ei ole oikein inspistä päivittää. “Mikrobloggausta” tulee kuitenkin tehtyä lähinnä tuolla Facebookin puolella, eikä pitempiin paatoksiin tunnu olevan aikaa tai oikeastaan inspistä.

Sitten viime kerran tapahtunut:

• Olemme menneet kihloihin
• Olemme muuttaneet
• Olen juossut yhden puolimaratonin

Aiheita bloggaukseen varmaankin olisi ollut. :)

No, saammepa vielä mahdollisuuden karsintapelissä.

OJy - KaiLu 6 - 1 (3-0, 0-1, 3-0)

\o/

Eihän tää nyt mitään SM-liigaa ole, mutta tällä tasolla once-in-a-lifetime-kokemuksia kuitenkin tämmöiset sarjanousut ja karsintapelit. Nyt on hieno fiilis!

Eilen oli kyllä salibandy”urani” masentavin peli.

Kärkikamppailu. Meidän tilastot kaudelta 15-0-1, vastustajan 14-1-1. Voittaja varmistaa lohkovoiton ja suoran nousun nelosdivariin. Meille riittää tasapelikin.

Lähes kaksi erää pelattu, ja hyvän taistelun jälkeen johdamme jo 5-1. Aivan erän lopulla maalivahtimme saa hieman kyseenalaisen tilanteen jälkeen 2+10 minuutin jäähyn ja joutuu poistumaan kentältä.

Minä joudun ainoana vähän joskus maalissa pelanneena kenttäpelaajana kylmiltään maaliin. Meiltä menee pasmat sekaisin ja saan torjuttua ehkä yhden laukauksen. Vastustaja voittaa parin onnekkaankin maalin jälkeen 5-6.

No, saammepa vielä mahdollisuuden karsintapelissä.

Väkisinkin tuli tämä mieleen: http://www.youtube.com/watch?v=cT_F4DAe8es

Jassoo, kuukausi viime kirjoituksesta! Tästähän piti tulla treeniblogi, mutta niinhän tässä on vaan käynyt, että aika vähäiseksi on jäänyt treenailut Tukholman maratonille. Silloin tällöin olen käynyt kyllä jonkun 15-17km nykäisemässä, ja tuleehan tuota salibandyä pelailtua, mutta siihenpä se on jäänytkin.

No, enpä jaksa ottaa suurempaa stressiä tästä. Paitsi että erään henkilön kanssa on leikkimielinen veto meneillään, että jokaisesta minuutista, jonka hän juoksee nopeammin, minä joudun kasvattamaan yhden päivän teiniviiksiä, ja vastavuoroisesti jos käy toisinpäin, hän ostaa minulle jokaista hävittyä minuuttia kohden yhtenä päivänä jäätelöä tai suklaata.

Melkoinen lose-lose-veto pitkällä tähtäimellä. :-P

Ensi syksynä tulee kuitenkin myös Amsterdamin maraton, jonne ollaan firmaporukalla menossa.

Nähdään taas huhtikuussa. :-)

Olin eilen kyykän MM-kisoissa Tampereella. Meni ihan hyvin (ja kuulemma perinteisesti), vaikken ikinä aikaisemmin ollut koko lajia edes kokeillut: päästiin alkulohkosta jatkoon, ja sitten ensimmäiseen karsintapeliin tippuminen.

Olisin kuvitellut, että kartun heitosta tulisi käsi tai selkä kipeäksi, mutta jostain syystä kipeäksi tulikin pää ja lisäksi hieman heikotti. Mistä lie johtuu?

Nyt blogailen Riikasta hotlan wlanilla, firman kurssitus on ma-ke. Olin kaukaa tyhmänä varannut sunnuntain aamulennon, että “voin sitten sunnuntain kierrellä ja kaarrella ja tutustua Riikaan”. No, kyykkäreissun jälkitila yhdistettynä siihen, että täällä sataa ja tuulee perhanasti on kyllä aiheuttanut sen, että lähinnä olen koomaillut hotellilla. Sain sentään syömässä käytyä aulabaarin ulkopuolella kerran!

Nyt 3 päivän intensiivisetti Pisnesälykkyyttä, eli Business Intelligenceä. Jänskää sanoi hiekanmuru.

Tänään oli aika mukavan aurinkoinen ja raikas päivä. Onneksi olin eilen suhteellisen raikkaana liikenteessä, niin pääsin lähtemään lenkille.

Pitkis, 1:47.10, 17,2km, 6.14/km

–

Tiedätkö sinä, millä puolella isovanhempasi olivat 90 vuotta sitten? Minä en, tosin arvelen värin olleen valkoinen.

Noni, päivitin nyt sit tän ja johan toimii.

Näköjään jotain tageja voi laittaa hmm.